Uutisissa tänään...

Eilisilta kului mukavasti ensin Teekkariystäväni tavaten kahvin merkeissä ja sitten koiria ulkoiluttaen Koiranystävän kanssa. KY totesi osuvasti meidän istuessa tihkusateessa penkillä katsomassa benjihyppyjä, että koko tilanne kertoi aika paljon tämän kesän säistä - oli kuin sadetta ei olisi ollutkaan, kaikki jatkoivat mitä olivat tekemässä, kukaan ei kiirehtinyt sisään.

Tänään olen yksin, siis en ole tapaamassa ketään ja kaikki tuntuu olevan jossain matkalla. Tuntuu hyvältä, vaikka sade ei vienytkään jo eilen tullutta päänsärkyä. Heräsin aikaisin ja menin joogaan. Päätös nousta sängystä oli todella vaikea, mutta yllätyin itsekin sitä määrätietoisuutta, jolla noustuani hoidin aamutoimet, käytin koiran ulkona ja lähdin matkaan. Kuten yleensä, tuota päätöstä ei tarvinnut katua ja jälkeenpäin oli mahtava olo.

Sittemmin olen maannut sohvalla lukemassa koukuttavaa kirjaa (Nick Hornby, En god människa), ottanut nokoset ja vähän imuroinut. Joogaleirin tähän asti ehkä näkyvin vaikutus arkeen on ollut töllön päällä olon ja katsomisen merkittävä vähentyminen. Päivän agendalla on vielä lisää lukemista, siivousta, kaupungille menemistä ja toivottavasti ainakin kenkien osto. Kaikelta matkustukselta tajusin toissapäivänä missanneeni kaikki alennusmyynnit, muutamaa Saksassa tehtyä heräteostosta lukuun ottamatta. Illalla näyttää tulevan tv-elokuvat niin myöhään, että mennään sen sijaan pikkumiehen kans pitkälle fiilistelykävelylle nauttimaan kesäillasta.

Päivän kohokohta oli kuitenkin, kun ystäväni Konsultti soitti ja kysyi haluaisinko ottaa vastaan tehtävän toimia kaasona hänen häissään. Vaikka olin jo tuota pyyntöä ennen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi Hääorjaksi, eikä tehtävä sinänsä siitä merkittävästi muutu, otin kunnian hyvin otettuna ja liikuttuneena vastaan. Olen toiminut kaasona muutaman kerran aikaisemminkin, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun asun morsiusparin kanssa samassa kaupungissa ja näin ollen voin osallistua järjestelyihin täysillä. Mä olen koko jutusta niin fiiliksissäni, että vaikeeta pysyä nahoissa ja olla cool. Tästä tulee niin hyvä juttu. (Ihanaa, että osaa elää mukana ja olla vilpittömästi onnellinen toisten puolesta.)

Vilustuin leirillä ja sain kunnon flunssan, jota sitten podin kotona vanhempien luona ollessani viime viikolla. Jostain syystä yskiminen on vain jatkunut ja tänään viimein tajusin, mistä on kyse. Lähtiessäni edelliseltä asuinpaikkakunnaltani työterveyslääkäri antoi mukaan sairaskertomuksen ja röntgenkuvat, jotka mun tuli viedä mukanani terveyskeskuslääkärille jatkotoimenpiteitä varten. Ongelma ei ole vakava ja se saadaan hoidettua pienimuotoisella leikkauksella, mutta lääkäriin en ole vielä mennyt. Yskä on siis tuon ongelman oire - hermot kertovat aivoille, että "nyt siellä on limaa" ja "köhi nyt jo ulos". Mua ei ole koskaan nukutettu tai leikattu ja ajatus todennäköisesti kauhistuttaa minua niin, että olen kerta toisensa jälkeen unohtanut koko asian. Tässä mainittakoon, että tällainen käytös on mulle hyvin epätyypillistä ja tärkeät asiat hoituvat yleensä mahdollisimman nopeasti kuntoon. Pointti kuitenkin se, miten helposti sitä voi tiedostamattaan, ehkä alitajuisesti, siirtää vaikeat tai epämiellyttävät asiat sivuun. Herää kysymys, kuinka usein noin tulee tehtyä?