Olen viime päivinä muutaman kerran lueskellut edellisiä kirjoituksiani kykenemättä kuitenkaan tuottamaan mitään uutta. Viime aikojen tapahtumista johtuen itse-sensuuri iskee, enkä tiedä miten kertoa asioita paljastamatta niitä osia, joita en vielä saata tuoda päivänvaloon. Voin kuitenkin kertoa, että aikaisemmin ounastelemani suuret ja merkittävät tapahtumat, muutokset, mahdollisuudet, ovat realisoituneet tavalla, jota en ollut osannut odottaa. Elämisen yllätyksellisyys on tiputtanut jälleen nöyränä polvilleen, palauttanut kunnioituksen suurempaa viisautta kohtaan - sitä mitä kohti me elämissämme kurotamme ja kasvamalla pienin askelin teemme matkaa.
Kun blogia perustaessani päätin sille otsikon, en olisi voinut tietää kuinka oikeaksi se osoittautuisi. Varmaankin toivoin, mutta en osannut aavistaa. Kuukausi sitten sanoin "Ihanaa tämä elämä", mutta vahvemmin kuin koskaan tunnen nyt sen mykistävyyden, hämmentävyyden ja arvaamattomuuden. Vaikka ihanaa se on näistä huolimatta. Aina.
Hetkinä jolloin ei pysty luottamaan omaan arvostelukykyynsä ja kyseenalaistaa mielenterveytensä, ei ole mitään parempaa kuin ystävä langan toisessa päässä tai nenän edessä vakuuttamassa siitä, että on väärässä, kuitenkaan mitään vähättelemättä ja aivan rehellisesti. Kiitos.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Moikka!
Mä oon jo odottanut, että milloin palaat. Kiva, että oot tullut takaisin. Postauksista päätellen oli onnistunut joogaleiri.
Hyvää yötä!
Ihana kuulla, et mua on odoteltu.:)
Leiri oli erittäin onnistunut. Jätän tarkemman kommentoimisen "ensi kertaan".
Kauniita unia! Munkin täytyy laittaa itteni tästä jo nukkumaan. Kumma miten illat niin helposti pitenee suhteettomasti kotiin palattua.
Post a Comment