Kiitos kysymästä

Olen tässä miettinyt vastausta Partyflickanin viime postaukseeni esittämään kommenttiin. Pohdittuani tovin tajusin, että mitään tarvetta viralliselle kaapista ulosastumiselle ei ole. Jokainen kanssani seksuaalisuudesta keskustellut tietänee mun käsityksen siitä, että rakastun ihmiseen kokonaisuutena, enkä siihen pakkaukseen, jossa hän eteeni tulee. Viime syksynä itseäni tutkiskellessani ja ihmisten kanssa keskustellessani tajusin, että tämä poikkeaa monien muiden tavasta ajatella ja että sille on olemassa nimikin: Biseksuaalisuus.

Ote muistikirjastani 23.8.2005:
"Ju mer jag tänker på det, desto klarare blir det för mig. Jag har nog alltid varit intresserad av båda. Män är bara lättare. Men är det också därför jag attraheras av män som inte uppfyller den... - eller nej, inte så - som är annorlunda, mera androgyna eller på något sätt inte automatiskt passar in i den traditionella mansrollen? Är det för att jag själv aldrig har upplevt att jag helt passar in i kvinnorollen? [tar upp några exempel från mitt förflytna] - Need I say more?"

Tästä ymmärryksestä huolimatta olin jostain syystä vahvasti siinä uskossa, että kohdalleni ei tulisi naista, joka herättäisi minussa romanttisia tunteita. Ja näin ei ollut koskaan todella tapahtunutkaan ennen Valontuojan astumista elämääni.

Mitään tarvetta kaapista ulos astumiselle ei siis ole, koska tavallaan naiiviuudessani en ole tajunnut sinne sulkeutua - luulin aina muiden edes perustavalla tasolla jakavan ajatukseni. Aika paradoksaalista, että näiden nykyisten tunteiden tultua esiin ymmärrän paremmin kuin koskaan ihmisiä, jotka sanovat etteivät tunne näin. Aikaisemmin ehkä ajattelin olevani vain muita avoimempi, mutta nyt kun tiedän tunteiden laadun, niiden olevan yhtä vahvat kuin koskaan vastakkaista sukupuolta kohtaan tuntemani, myös ymmärrän, että tällaista muutkaan eivät voisi sivuuttaa. Minä vain olen erilainen, erityinen.

Olen aina ollut juuri tämä ihminen, vaikka nyt olenkin löytänyt itsestäni uusia puolia. Ne ovat aina olleet tässä. Olen myös ollut rehellinen siitä kuka olen. Vastaan minulle esitettäviin kysymyksiin rehellisesti, vaikka joskus myös tilanteen mukaan valikoiden. Kerron asiat sitä mukaa, kun tulevat puheeksi, jos muuhun ei ole tarvetta. The truth will set you free...

Ystävieni reaktio ihastumiseeni on ollut tietyllä tavalla yllättävä. Yksikään ei ole ihmetellyt asiaa ja erään reagointi on luonnollisessa kannustavuudessaan jopa vaatinut minulta totuttelua. He tuntevat minut ja hyväksyvät minut aivan sellaisena kuin olen. Samalla koko prosessi on osoittanut minulle miten ihania, suvaitsevaisia ihmisiä olen ympärilleni kerännyt elämäni aikana. Rakkaan perheeni kanssa tiedän suhteeni vain parantuvan vuosien saatossa. Toisaalta uskon heidän jo tietyllä tasolla tietävän asiasta. Tänään muistin äitini udelleen keväällä eräästä bileissä tapaamastani tytöstä, että onko tuleva kahvittelumme treffit. Sanoin ettei ollut, mutta "kiitos kysymästä!".