Kysymyksiä ilman vastausta

Aamiainen Valontuojan kanssa oli ihana. Joskus hetkeksi havahdun auvostani miettimään, miten meillä voikin olla niin levollista yhdessä. Kuka tuo on ja mistä se tuli? Minkä takia tunnen näin, miksi tämä meidän yhdessäoleminen tuntuu mulle niin tärkeältä aivan eri tavalla kuin koskaan ennen? Rennolta ja vaivattomalta. Niinkuin sillä olisi joku ylimaallinen merkitys. Tämä ei nyt ole semmosta romanttista höpinää, enkä silti jotenkin onnistu selittämäänkään... Tuntuu kuin meitä sitoisi toisiimme joku salainen näkymätön side. Onko olemassa edellisiä elämiä ja jos niin kuka Valontuoja on minulle voinut olla? Onko meillä joku tarkoitus, jonka tulemme täyttämään ja sitten haihtumaan? Vai onko tämä vain miltä tuntuu, kun molemmat haluavat olla yhdessä ja kumpikin hiljaa tietää sen?

Joka keskustelussamme tajuan meissä olevan lisää samankaltaisuutta. Kuitenkin olemme erilaiset. Yhtenä päivänä kyseenalaistaessani itseäni mietin, tulevatko tunteeni sittenkin siitä, että haluaisin olla kuin hän. Onko ihastumiseni sittenkin ihailua? Pohdinnan jälkeen totesin, että vastaus on ei. Olen ihastunut siihen mitä hän on. Hänen nauruunsa, älyynsä, huumoriinsa, ääneensä, rehellisyyteensä, ajatuksiinsa, kauneuteensa. Siihen mitä minä olen hänen seurassaan, siihen mitä hän saa minut tuntemaan. Siihen kuinka hymy ottaa minut valtaansa meidän erottuamme ja kuinka onnelliseksi minut tekee tieto siitä, että tapaamme pian taas. Haluaisin pitää hänestä huolta, kunnioittaa ja rakastaa, mikäli niin on tarkoitus. Minä en halua olla hän. Hänen luonaan olen vahvemmin minä.

Tapaamisemme jälkeen lähdin tekemään tarveostoksen urheiluliikkeeseen. Ulkona ensimmäinen sadekuuro oli päässyt vauhtiin, joten palasin sisälle kenkäkauppaan ja tein ihanan löydön: vanhanhenkiset hopeiset kiilakorkokengät harmaalla samettirusetilla. Nyt kotona havaitsin erehtyneeni materiaalista (myyjä ei tällä kertaa tiennyt vaan luuli), joten harkinta jatkuu, mutta shoppausvaihteen lähdettyä yllättäen kunnolla käyntiin tein muita onnistuneita ostoja: hajuvesi Stella Sheer (kassalla kerrottiin olevan alennuksessa, kun huomautin kilttinä tyttönä paljon halvemmasta hinnasta), yksi pitsillä koristeltu ja pari tavallista trikooalennustoppia, harmaa villaliivi, musta käyttämätön rypytetty t-paita, varastoon pikkulamppu ja taulunpitimiä. Erittäin onnistunut kierros, vaikka kenkien kohtalo onkin vielä sinetöimättä. Huomenna vasta ollaan menossa shoppailemaan, mutta mulla taitaa olla nyt mittari täynnä.

Vihdoin ukkonen.

Päivän huomio: Alla olevan YouTube-ikkunan play-nappula on muuttunut itsestään pyöreästä nelispyöreäkulmaiseksi.