Oltiin eilen drinkkibaarissa kihlaparin kanssa juhlistamassa jälleennäkemistä ja vaihtamassa kuulumisia. Oli erittäin mukavaa, mutta sekään ei onnistunut hälventämään minussa tällä hetkellä pesää tekevää kummallista tunnetta. Olen iloinen ja onnellinen, olen surullinen ja epätoivoinen. Olen rohkeampi kuin koskaan, mutta pelkään. Tyytyväisempi, mutta epävarmin.
Eräs ystäväni muistutti minua eilen siitä, että jotkut ihmiset tulevat elämään vain lyhyeksi aikaa täyttämään tietyn tarkoituksen. Mieleeni tuli heti muutama ihminen vuosien varrelta, joiden tehtävän näin jälkikäteen ymmärrän olleen johdattaa minut siihen virtaukseen, johon nyt olen antautunut. Vasta nyt olen valmis, ainakin toivon niin. Samaan aikaan kun ajatus on kannustava ja lämmin, se tuo mukanaan mahdollisuuden, että nyt elämääni astunut ihminen on vain läpikulkumatkalla. Kuin tumma harso laskeutuisi päälleni.
Sisäpihalla on vaatteita kuivumassa jo kolmatta päivää. Joko pyykkääjä todella tykkää pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyistä tai sitten on käynyt hassusti. Koivunoksat ovat painavat ja ilma harmaa. Yleensä näkisin tämänkin kuvan kauneuden, mutta nyt se tuntuu kovin kaukaiselta. Haluan takaisin hänen luokseen, vaikutuskenttänsä sisään, valoon...
Sähköposti. Sisältä kuohuu yli suloinen tunne. Voi itku.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Elämän virtaan antautuminen ja siinä eteneminen on vaikeaa, vaivalloista mutta uskoakseni vaivan arvoista. Mutta sen hyväksyminen että ihmiset ovat vain läpikulkumatkalla, kaiken väliaikaisuuden hyväksyminen- siinäpä vasta opettelemista. Jälkeenpäin osaa arvostaa noita ihmisiä ja nähdä kaiken tarkoituksen, mutta eron hetkellä tuska on joskus hieman liikaa...
Hei uusi kommentoija. Tervetuloa, Mariia !
Viisaita sanoja. Oman lisävivahteen haikeuteen ja menettämisen pelkoon tuo se, jos kyseinen ihminen on jollain tavalla sellainen, jota ei ole aikaisemmin tullut vastaan. Miten silloin voi tietää, että samanlaista tulee enää kohdalle? Onko mahdollista, että jotkut ovat ainutlaatuisia, vai olenko mä vaan liian romanttismielinen?
Toisaalta kyse on kai siitä, mitä tunteita kyseinen henkilö itsessä herättää. Ja jokainen herättää erilaisia tunteita, mikä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että niitä kaikkia voisi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ajan tässä takaa sitä, että vaikka jotkut olisivatkin ainutkertaisia, se ei tarkoita, että he olisivat ainoita niin merkittäviä.
Post a Comment