Paha pää

Kummallinen päivä. Vetämätön, mutta aktiivinen. Hassua. Motivaation puutteesta huolimatta olen jo tiskannut, pessyt vessan ja hakenut yhtä työpaikkaa, sekä sopinut iltakalenterini täyteen. Vika ei siis ole todellinen vain ainoastaan jotain sisäistä dialogia. Sama ilmiö tulee usein esiin joogassa: pää väittää, että "ei jaksa" ja "jätetään harjoitus lyhyeksi", mutta jos sitä ei kuuntele huomaa sittenkin jaksavansa vaikka kuinka hyvin. Päätä ei kannata aina kuunnella, varsinkaan minun, joka olen itselleni niin lempeä.

Viikonloppuna en tehnyt oikeastaan mitään. Kaupungissa ei oikeesti ollu ketään mun tuttuja. Teki hyvää olla vaan. Tänään ollaan pikkumiehen kans menossa puistoon tapaamaan parikuukautista venäjän toyterrierin ja huoltajaansa. Iltapäivällä sit kahville joogassa alkuvuodesta tapaamani Pohjan(maalta kotoisin olevan)tytön kanssa ja illalla hääsuunnittelukokous Konsultin luona. Ihanaa, et on menoa viime päivien vastapainoks.

Mä oon tosi ilonen, etten polta enää. Siitä huolimatta, että tuo näkymä sisäpihalla istuvasta tytöstä kahvikuppineen ja savukkeineen on ajatuksena houkutteleva. Tiedän just, miltä tuo tuntuu...