Pieni askel

Käytiin syömässä Fredalla sijaitsevassa nepalilaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja seura... valloittavaa. Syödessä juteltiin tärkeistä aiheista. Meillä on paljon yhteistä. Toivottavasti tuo on asian laita, eikä vaan mun ihastuneen mielen luoma harhakäsitys. Keskustelut tasoittavat tietä totuuden julkituloon. Itse asiassa kerroin osan totuutta. Hänen kantansa on minulle kuitenkin vielä aivan auki.

Mentiin elokuviin. Käytiin ostamassa irtokarkkia. The Break-Up oli hyvä, mutta muistutti alussa semi-ahdistavasti mun entistä suhdetta. Onneksi sitä ei enää ole. Käännyin elokuvan loppupuolella katsomaan häntä, enkä meinannut saada katsetta enää irti. Sinua en halua menettää. Kyynelten kerääntyessä silmäkulmiin pakotin kokoamaan itseni. Kyseinen filmi ei ollut sopiva liikuttumisen verukkeeksi.

Lähdimme kävelemään Tennispalatsilta. Juteltiin huomisesta. Minä en halunnut hänen lähtevän, mutta en aikonut estääkään. Kysyin onko hän lähdössä kodin suuntaan. Hän sanoi olevansa, mikäli en halua mennä johonkin istuskelemaan. Sanoin, etten halua pidätellä, mutta mielelläni voisin jotain vielä tehdä. Lähdimme kävelemään Mannerheimintietä etelään. Baarin kulmalla ehdotin, että voisimme vaihtoehtoisesti mennä meille ja kävelylle pikkumiehen kanssa. Hänestä se oli hyvä idea.

Erotessamme sain lopulta ehdotettua, että tapaisimme huomenna ja sovimme niin. "Soitellaan", hän sanoi. Ja minähän soitan.