Epävakaista

Kävin eilen bussilla Ikeassa ja löysin himoitsemani tyynynpäälliset. Syy Ikeaan lähtöön ei kuitenkaan ollut sisustamis-/kodinuudistusvimma, vaan rakkaiden ystävieni tapaaminen. Anna ja perheensä olivat lomamatkalla ostamassa tarpeita uutta kotiaan varten. Entisessä asuinkaupungissani olimme tekemisissä paljon ja läheisesti ja nyt, välimatkasta ja yhteydenpidon vähyydestä huolimatta, tunsin saman ihanan yhteenkuuluvuuden tunteen heidän seurassaan. Nämä ovat minun laumaani.

Illalla soitin ja vastauksen uupuminen pisti käyntiin piinaavan epävarmuuden vauhdittaman pelon. Olin jo täysin vakuuttunut siitä, että edellisiltainen avautumiseni oli saanut palat loksahtamaan paikoilleen, hänet ymmärtämään tilanteen laadun ja välttelemään minua, kun iäisyyden kärsimyksen jälkeen puhelin soi ja asialle selvisi pahoittelujen kera täysin luonnollinen selitys. Tapaaminen toivottavasti tällä viikolla.

Tänään heräsin jumalaiseen uneen, joka on tehnyt päivästäni synkän ja vetämättömän. Kuinka saisinkaan taottua päähäni, että a) mikäli hän tuntee samoin, tilanne on ok ja b) jos ei, sillä ei oikeastaan ole väliä (koska silloin tapahtumasarja on ollut tarkoitettu minun kasvamiseeni)? Olen niin auttamattomasti tunneihminen, että tuo tuntuu täydeltä mahdottomuudelta.