Sisäpihan koivujen lehdet on jo kasvaneet isoiksi ja betonirinkulassa kasvaa kukkia. Kesän valoisuudessa on se ihana puoli, ettei tartte pitää valoja päällä iltaisin. Yhdessä noiden isojen koivujen kanssa tämä tarkoittaa sitä, että mä voin huoletta oleilla kotonani myös alasti, vaikka verhot ei ois koko aikaa edessä. Vapauttavaa saada olla niinkuin tykkää sen kummemmin miettimättä. Muuten valoisat yöt on kyllä laittanu mun vuorokausirytmin totaalisen sekaisin, mutta päätin ottaa itseäni huomenna niskasta kiinni ja herätä ihmisten aikaan.
Tiiliseinän takaa näkyvällä terassilla ei ole enää näkynyt ihmisiä. Joko ne on lopettaneet tupakanpolton tai sitten kesälomakausi on alkanut. Mäkin päätin lopettaa juhlapolttamisen ja ihan oikeesti tällä kertaa. Montakohan kertaa tuokin on tullut sanottua. No nyt se on julkaistu, joten ehkä se tällä kertaa pitää. Eipä siitä sitten tällä haavaa enempää.
Käytiin pikkumiehen kanssa kävelyllä siellä ihanalla alueella, josta mä haluaisin ostaa kodin. Istuttiin puistonpenkillä, mä luin kirjaa mini-manin vartioidessa. Nyt kotona ja taidan jatkaa lukemista, kun jäi niin jännään kohtaan. Illalla pitkän tauon jälkeen jooga.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Jos keksit keinon, kuinka herätä ihmisten aikaan niin let me know. Edes työt ei saa mua nousemaan aamuisin ajoissa ylös vaan huomaan istuvani kaikki illat toimistossa koneen äärellä ja vannovani, että huomenna mä herään ajoissa että pääsen kotiin ajoissa... As if! ;)
Siis lähdetäänpä nyt siitä, että joustava työaika oli takuulla joku paholaisen keksintö tällasten ihmisten kiusaksi kuin me! :D No ei, kyllä mun mielestä joustava kiinteän pesee kuus-nolla, pitää vaan päästä huomioimaan vanhaa sarvipäätä, kun on tämmönen päivämääräkin. ;)
Tossa keväällä oli joogaleiri ja sillon kyllä onnistuin kahden viikon ajan nousemaan ylös, niin että sain koiran pissatettua ja raahattua itseni salille alottamaan harjotusta klo 07.00. Tästä voisimme päätellä, että motivaatio on päätekijä tässä(-kin) asiassa.
Hej vännen!
Jätteroligt att få följa din blog. Kånns som om du sku va så nära:)
Kram
Kära Anna,
Du känns också närmare då jag vet att du läser!:)
Stor kram!
Post a Comment