This is the good life!

Nyt on oikeesti semmonen olo, että tässä elämässä ei oo mitään, mistä mä en selviäis. Siis ei just tällä hetkellä, koska lihakset on heikkona ja olo levollinen joogan jälkeen, mutta niinku yleensä. Tottakai jotku asiat voi olla rankkoja tai vaikeita, mutta kaikesta selvitään. Kyllähän se viime vuonnakin nähtiin. Aina vaan hetki kerrallaan, niin hyvässä kuin pahassakin:

"It is said an Eastern monarch once charged his wise men to invent him a sentence to be ever in view, and which should be true and appropriate in all times and situations. They presented him the words: "And this, too, shall pass away." How much it expresses! How chastening in the hour of pride! How consoling in the depths of affliction!"
-Abraham Lincoln

Päivällä oltiin kävelyllä. Mentiin tarkotuksella sen uskomattoman kauniin asuinalueen läpi, johon mun piti jakaa niitä flyereita. Rantaan jätskille ja koirat sai jädetytöiltä hukkapalloja, vaniljan ja mustikan, me ihmiset otettiin minttusuklaat. Lupasin mainostaa Helsingin Jäätelötehdasta koko kesän, kun oli niin hyvä palvelu.

Istuttiin venerannassa ja koirien kuumettua lähdettiin Kaivopuistoon hakemaan varjoa. Siellä ihmeteltiin olemista ja naurettiin kahta Yorkshiren terrieriä, jotka oli irti ja pyöri selällään maassa. Pikkuherrakin oli irti ja ihan kiltisti, kunnes yks koira tuli odottamatta ja vähän piti ärhennellä, mut se nyt on ihan normaalia... harjotuksella kai siitäkin lopulta päästään - keeping my fingers crossed. Näin kesän ensimmäisen punkin, joka oli menossa isomman koiran silmänaluskarvoihin, mutta saatiin toivottavasti viime hetkellä pois. Itse asiassa näin semmosen eka kertaa "luonnossa", siis muuten kuin koirassa kiinni verta imeneenä mötikkänä, ja voin kertoa niille, jotka ei tiedä, että se oli ihan semmosen pienen-pienen punasen hämäkin näkönen olio, mutta ruskeanharmaa.

Kotimatkalla tapasin vielä pisteenä iin päälle vanhan ystävän, joka oli juuri ajatellu mua eilen löytäessään jonkun vanhan postikortin. KAIKKI on oikeesti muuttanu Helsinkiin! Lopulta kotiin saavuttuani laitoin itselleni super terveellisen feta-oliivi-salaatin ja jonkun ajan päästä lähdin kuin lähdinkin (eli sain itseni pakotettua, koska mulla on nyt viime aikoina ollu asennevamma) joogaan. Yllättävän hyvän harjoituksen jälkeen hiippailin harvinaisen hitaasti kotiin ja nappasin lähikaupasta mandariineja ja vesimelonia. Niin ja kasvisliemikuutioita, jotka oli remonttitarjouksessa.

Ja nyt istun siis tässä makeeta melonia syöneenä täysin uupuneissa voittajafiiliksissä. Ihana päivä, ihana ilta ja ihana mennä pian nukkumaan.

Niin ja tärkein (no ei nyt kai!) meinas unohtua: Alaovella tapasin "uuden" naapurin ja voin nyt todeta, että tässä talossa asuu ainakin yks hyvännäkönen, huumorintajuinen nuorimies, jonka ovessa on vain yksi nimi.