Auringon tuoksu ihossa

Oltiin just Kaivarin Kesäkonsertissa koiranulkoilutus-ystäväni kanssa. Käytiin ensin hengailemassa Poets Of The Fall:n veto lavan edessä ja mentiin sitten käveleksimään ja istuskelemaan nurmikolle arviolta 40 000 hengen ympäröimänä. Puiston observatoriokukkulalta löydettiin de luxe-malli Turun Samppalinnan puiston näköalasta, jota ois voinu tuijotella vaikka kuinka kauan. Deittivinkkinä syksylle täytyy muuten mainostaa Ursan tähtitornia (se keltanen tönö), jossa järjestetään tähti- ja aurinkonäytöksiä! Useilla oli tietty piknik-varusteet mukana ja mielenkiintosimman näkönen setti sisälsi muutaman puna- ja kuohuviinipullon ja -laseja sekä asetelman keskellä isokokosen vesipiipun - paksut sikarit paloi retkeläisten suupielissä. Päivän mukavin juttu oli se, että sain ostettua korvatulpat, kun omat jäi kotiin. Oli oikein ihana päivä.

Varasin tänään paluumatkan Saksasta kotiin. Mikähän senkin hankkimisessa kesti? Siis kyllähän mä sen olin muistanut ja miettinyt monta kertaa, mutta joku vaan otti vastaan... Viivyttelystä sain maksaa parikymppiä, kun halvimmat liput oli menny, mutta eihän sille mitään mahda. Ei saa pakottaa itseään, jos joku ei tunnu oikealta, vaikka syy ei tällä kertaa tainnutkaan olla tähdellinen. Mä yritän parhaani mukaan vaalia ja olla teoillani tukahduttamatta intuitiota. Kuulostaa ehkä ihan hörhöilyltä, mutta evvk.

Kadun mies soitti perjantaina. Keskustelu oli yllättävän miellyttävä viime kerran ahdistavan sijaan. Hän oli kohtelias ja ymmärtäväinen kun sanoin, että mä en nyt tässä tilanteessa halua tavata ja että voidaan kattoa uudelleen elokuussa. Se oli edelleen hyvin kiinnostunut musta ja vastaillessani semi-vastahakosesti tuli esille, että meen heinäkuussa joogaleirille. Siitä hän (itsekin joogi) koki saavansa vastauksen sille, minkä takia oli tuntunut jo ensinäkemältä, että halusi tulla puhumaan ja tutustua muhun. Hyvä niin.

Lähtö matkalle torstaina. Jännittää. Oon pallotellut päässäni vaihtoehtoisia skenaarioita siitä, mitä tulee tapahtumaan kun tapaan ystäväni, eli mikä paljastuu mun tunteiden perimmäiseksi syyksi. Kaikki muut skenaariot paitsi sen, että hän olis musta kiinnostunut. Sitä en uskalla ajatella, etten vahingossa ala toivomaan mitään. Sen oon kuitenkin päättänyt, että jos mä totean haluavani sen, mä en voi enää jatkaa meidän ystävyyttä. Mä en halua pilata meillä menneenä vuonna ollutta ihanaa yhteyttä, käyttämällä sitä hyväkseni vain ollakseni edelleen häntä "lähellä". Mä en suostu laittamaan itseäni tilanteeseen, missä tunnen iskun rintalastaan joka kerran kun on puhe hänen suhteistaan. Oikea ystävyys ei ole sellaista, jossa mä voisin olla puhtaasti hänen ystävänsä vain niissä elämäntilanteissa, kun molemmat olisi sinkkuja tai molemmilla tai mulla olisi joku muu. Toivottavasti tähän ei kuitenkaan koskaan jouduta, koska sen yhteyden rikkominen sattuisi tosi paljon.

Tämän tajuttuani mä ymmärsin yht'äkkiä täysin yhden miespuolisen vanhan ystäväni kannan meidän suhteeseen: Hän totesi, ettei voi olla bestistä mun kanssa, koska hänellä oli vuosia sitten, ja minut uudelleen tavattuaan huomasi edelleen olevan, tunteita mua kohtaan. En ollut tiennyt noista tunteista, enkä tajunnut ongelmaa, vaan koin itseni ja viattoman ystävyyteni torjutuksi. Mutta nyt siis ymmärrän. Ja mun pitäisi kertoa tämä hänelle.