Jännitys tiivistyy

Yleensähän ei voi ollenkaan tietää mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi. Joskus harvoin tulee kuitenkin eteen tilanteita, joissa tietää että jotain tietyssä määrin elämää mullistavaa tulee varmuudella tapahtumaan seuraavien muutaman päivän aikana. Mutta silti ei ollenkaan tiedä, että mitä. Täytyy vaan yrittää rauhottaa itsensä ja ottaa hetki kerrallaan sellaisena kuin se tulee. Miten joku noin yksinkertainen asia, voi joskus olla niin vaikeaa.

Lähtö on huomenna. Kun viimein pääsen paikan päälle, tulee tilanne varmasti menemään omalla painollaan ja luonnostaan. Tämä odottelu onkin se pahin. Mukaan otettavien tavaroiden listan tein jo viikko sitten. Eilen kävin ostamassa vedettävän matkalaukun, jonka sain iloiseksi yllätyksekseni puoleen hintaan. Mä en tiedä milloin olisin viimeksi ostanut tuotteen, joka oli merkitön. Ja siis nyt en tarkota, ettei ole jotain tiettyä merkkiä/merkkejä, vaan se ei oikeesti oo mitään merkkiä. No Logo. Ei edes valmistusmaata. Lisäksi ostin Puukenkikselle tuliaisiksi lahjakortin Café Engeliin ihanalle aamiaiselle.

Tämän yltiötehokkaan shoppailurykäyksen jälkeen istuin Koiran (-ulkoilutus-) ystäväni kanssa terassilla Kolmen sepän patsaan luona. Todettiin, että niistä kolmesta otettais se Stockan-puolimmainen. Pehmistä syötäessä katumuusikko-jousikvintetti soitti viimein sen ihanan Naisen tuoksu elokuvan Por Una Cabeza-tangon. Se on niin uskomattoman vaikuttava kappale, että mulle tulee välittömästi kylmiä väreitä.

Nyt täytyy taas organisoitua ja alkaa aktiiviseksi. Kuumuus oli tänään jotenkin niin uuvuttavaa, että nyt haluais vaan maata. Oltiin koirien kanssa Observatorio-puistossa pari tuntia, kunnes Oolannin sota taas puhkes, eli jossain alettiin räjäytellä niin, että yks koira ihan raukka hermostu. On se varmaan rankkaa, kun pelkää niin paljon eikä ollenkaan ymmärrä mitä tapahtuu. Iltapäivällä käytiin lounaalla Maxillissa Korkeavuorenkadulla ja se olikin erittäin positiivinen yllätys. Ruoka oli hyvää ja tarjoilijatkin niin kohteliaita, että heti vaihtoivat toiseen kotimaiseen, kun kuulivat meidän puhuvan toisillemme. Ruoan jälkeen käytiin vielä Alepasta jätskit ja mentiin läheiseen leikkipuistoon ihmettelemään maailman menoa. Mun asuntounelmat aktivoituu aina tollasina hetkinä, kun ihasteltavana on kauniin jugend-talon julkisivu. Vielä jonain päivänä...