Paluu tulevaisuuteen

Muutto on viime metreillä ja mä olen nyt vihdoin palaamassa kotiin. Vaikka perheen luona on aina hyvä olla, alkaa nyt kyllä tulemaan vähän semmonen kumma olo. Ehkä "kutistava" ois hyvä sana. Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa olen elänyt tietyllä tavalla oman elämäni ulkopuolella ja kertyneen sosiaalisen vajeen alkaa todella huomaamaan. Ja nyt en tarkoita niinkään biletys-tyyppistä elämää, vaan omaa arkea ja olemista itsenäisenä aikuisena toisten joukossa. Ikävä omaa tietokonetta ja omaa jääkaappia, omaa pedattavaa sohvaa ja omaa sisäpihaa, oman buddha-patsaan rauhallista ilmettä ja omaa vessan kaappia. Niinkin pieniä asioita, joista kuitenkin on tullut niin tärkeitä, nyt kun viimein olen löytänyt kotiin.

Eritoten mulla on ikävä omaa joogaa, joka on ollut kateissa täällä ollessani. Tuun olemaan fyysisesti ihan rikki lauantain harjoituksen jälkeen, mutta henkisesti sitäkin eheämpi. Parin viikon päästä lähden taas matkalle, tällä kertaa Hollantiin ystäväni ja Saksaan rakkaan siskoni luokse. Tulee varmasti mielenkiintoinen, silmiä avaava ja jännittävä matka. Monessakin mielessä.

Tämä on nyt sitten viimeinen yöni tässä talossa, mutta kaikki ne pienetkin surun sävyttämät tunteet, on jo kadonneet muuttolaatikoiden siirtyessä toiseen paikkaan. Yksi vaihe loppuu ja toinen alkaa.

Tuosta tuli mieleen Semisonic nimisen bändin joskus taannoin levyttämä "Closing Time" ja siinä yksi säe, joka on jäänyt vahvasti mun mieleen: "Every new beginning comes from some other beginning's end." Mä oon miettiny tuota monta kertaa ja hartaasti, mutta edelleen se herättää ristiriitaisia tunteita. Parempi etten tässä ala syvemmin pohtimaan, totean vain kuinka antoisaa on, että mieleen jää tuollaisia ajatuksia joihin voi palata. Niiden kautta voi parhaimmillaan peilata omaa mielentilaansa ja jopa kasvuaan. Ja jollain tavalla ne luo turvaa.