Ms. Moneypenny and Me

Mulla on useimmiten keittiön ikkuna auki. Asuntoon paistaa heti aamusta niin suoraan aurinko, että herätessä täällä on jo aika kuuma. Vaikka avaankin ikkunan heti sängystä noustessa, on tässä viime viikkoina käynyt pari kertaa niin, että mä luulen ulkona olevan huomattavasti lämpimämpää kuin onkaan eli meen koiraa kävelyttämään liian vähissä vaatteissa. Ja tietty aurinkolasit päässä, koska piti olla kesä.

Sommaren är kort, mut ei sen nyt ihan vielä tarttis loppua. Lähden toisaalle koiravahdiksi, mut kun sieltä palaan on kesän paras olla palannut kaupunkiin. Mua on jotenkin ahdistanu toi pois lähtö ja kahden viikon erakoituminen vanhassa kotikaupungissa, mut nyt oon laatinut survival planin, jolla niistä saadaan kaikki irti. Ohjelmassa päivärutiini sisältäen joogaa, koirien kävelytystä ja halailua, lukemista, ruoanlaittotaitojen parantamista ja terveellisemmän syömisen opettelua, maltillista auringonottoa (jos kesä tekee comebackin) ja siellä suunnalla asuvien ystävien tapaamista. Mun mielestä kuulostaa tosi hyvältä. Ja enköhän mä sieltäkin laita rivejä tänne ihmeteltäviksi.

Sisäpiha on märkä ja kauniin sininen taivas pilkottaa harmaiden pilvien välistä. Ikkunalaudan rahapuu on kasvanut niin paljon, että pitää oikeen kurkottaa, että näkee koko pihan. Toinen vaihtoehto ois tietty siirtää ruukkua sivummalle, mut musta on kiva kun se on tuossa vieressä. Ms. Moneypenny (tapana kastaa kukat) on mun kumppani - se voi kauan huonosti, kituutti, ja puhkesi yllättäen "kukkaan" viime kesäisen eron jälkeen. Me ollaan kuin kaksi mariaa. Ja meillä on tulossa vapautumisen vuosipäivä ihan tässä pian.

Avoimen ikkunan ulkopuolella on joku tuuletusparvekkeella tupakalla. Ensireaktio on, että voi ei tänne tulee savua, kunnes tunnen hajun nenässäni ja toivon, että se mies polttaisi vielä toisen.