Olin tänään rälläämässä mutkaisilla 60-rajotus pikkuteillä lauleskellen elämäni kyllyydestä radion tahtiin. Matkalla tuli myös Goo Goo Dollsien kappale Iris, yks mun all-time-favoriteista, ja mietin siinä, että laulajalla olikin enemmän muhun iskevä ääni kuin olin muistanut. Siis mitä nyt omalta ääneltäni kuulin. Syyksi selvisi, että kyseessä oli ihanaisen Ronan Keatingin versio biisistä. Joskus vaan käy niin hyvä säkä, että kaks lempiasiaa laitetaan yhteen ja se vielä toimii.
Täällä muuten kuuluu paikallisasemien lisäksi vaan kaks kanavaa kunnolla. Ne on Nova ja Iskelmä. Mun siskolla on yks tajuttoman hyvä "juttu" - en osaa selvemmin sanoa. Asiaan kuuluu, että kyydissä istuvien pitää olla takapenkillä, kuskin pitää puhua vain normaalia kovemmalla äänellä ja ajaa epätasaisesti, kaasutellen joka korttelinvälillä ja jarrutella risteyksiin, ja taustalla pitää soida Iskelmäradio niin hiljaa, että sen just ja just kuulee takapenkille. Mikä tämä on? No, taksi. Tietty. Mä en tiedä onks tää kenenkään muun mielestä hyvä juttu, mut siskon kanssa toimii mulla joka kerta. Toisaalta mun huumorihan tunnetaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Mun oli ihan pakko kaivaa mun vaihtarivuoden aikaiset cd:t ja kuunnella Iris. Tuli niin kaikki vanhat muistot mieleen.
Kiitos, että muistutit tän helmibiisin olemassa olosta :)
:)
Missä sä olit vaihdossa?
Olin Long Beachilla Californian auringon alla :)
Post a Comment