Olin eilen ystäväni kanssa syömässä japanilaista Raku-Ya:ssa (tsekkaa älyttömän hienot kotisivut). En ollu koskaan maistanu sakea ja täytyy sanoa, etten välttämättä ihan siihen rakastunut, vaikka lämpimänä juotiinkin. Hyvää ruokaa ja seuraa ja iltaa lähdettiin jatkamaan torstaiseen tyyliin vielä Kalleen. Fiilis oli niin hyvä, et kaveri onnistu ylipuhumaan Suomi-rokki-puolelle ja tanssimaan pöydillä, mikä on mun kohdalla suuri saavutus. Tapasin uusia ihmisiä, joista yhden kanssa oli hyvin hedelmällinen keskustelu työelämästä ja eräs toinen teki muhun vaikutuksen saamalla mut tuntemaan oloni tosi luonnolliseksi sen kanssa. Se jutteli, et se vie mut ulos syömään, mut kattellaan kattellaan...
Kotiin tultuani lähdin koiran kans mini-kävelylle ja tapasin kadulla miehen, joka odotteli tilaamaansa taksia. Se naureskeli mulle, kun mä juttelin siitä vaikutuksen tehneestä ja pompin paikallani niinku joku pikku tyttö. Oon mä vähän hämärä, kun oon parasta kaveria tuntemattoman ihmisen kanssa keskellä katua torstaiyönä ja tilitän tuntemuksia tyypin seisoessa siinä mun koira sylissä. Ihanaa tavata ihania ihmisiä. Elämä on ihan fantastista. Mut se taksi ei kyllä koskaan tullut.
X-määrän alkoholipitoisten juomien nauttimisen tuloksena on eittämättä jonkun tyyppinen liskojen yö. Yks uni oli tosi kummallinen: Lotta Backlund oli muuttanu bloginsa templaten über-asialliseks mintunvihreeks siitä turvallisesta ja persoonaan sopivasta pinkistä, mitä se on aina ollut ja mikä sen tietysti pitää olla. Muita unia mä en sit muistakaan. Heräsin tosi myöhään, käytiin kävelyllä ja sit hain Subwayltä ruokaa. Oon ylpee ittestäni, että vaihdoin alkuperäisen pizza-idean subiin, vaikka mun täytyy myöntää, että suurempi syy oli kyllä se, että Subway oli lähempänä. Sillon huomaa, et on vähän heikko happi, kun 10 metrin lisäetäisyys vaikuttaa ostopäätökseen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment