Oli tosi täydellinen ilta. Ystäväni (se, jonka kans käydään usein koirien kanssa kävelyillä jne) lähti mukaan katsomaan Andrén esitystä Svenska Teaterille ja show oli todella hyvä. Jutut ei sisältäneet mitään sellasta, mitä olisin aikasempina kertoina Wickströmiltä kuullut ja vaikka aiheet rönsyili sinne tänne, punainen lanka pysyi koko ajan mukana. Siis sen verran kun nyt stand-upissa yleensä on tarpeen. Suosittelen lämmöllä kaikille, jotka tykkää huumorista ja nauramisesta! (Vielä kaksi esitystä kevätkaudella, ens ti ja to.) Ne, jotka ei kuulu tohon ryhmään, lukee muuten ihan väärän henkilön blogia. Tai eihän siinä mitään, saahan kaikki toki lukea - on hyvä harjoittaa suvaitsevaisuutta ja avartaa omaa katsantokantaansa.
Esityksen jälkeen ystäväni kanssa jutellessa tajusin, että muhun teki suurimman vaikutuksen ne "huonoimmat" jutut. Siis semmoset pikkukommentit, sivulauseet, jotka ei oikeestaan ollut päävitsi. Nuo jutut tulee jotenkin ihan yllättäen, puun takaa, eikä niille voi olla nauramatta. Itse asiassa ne taitaa muistuttaa mua tosi paljon siitä huumorista, jota mun perheessä kylvetään oikeestaan koko ajan, aina tilanteen tullen. Pistän nyt tähän pari esimerkkiä tältä illalta selvennykseks.
Nää uppoaa muhun kuin häkä. Mulla on niin halvat huvit. Oon täys nörtti.Esimerkki 1
Aihe on uskonto ja Martti Luther ja pointti se, että hän tuskin tuli itse henkilökohtaisesti tuomaan oppejaan Suomeen tyyliin "Hej, jag är Martin Luther... och det här är min bror Lex." Mä repesin ihan täysin. (Nyt hävettää aika paljon, jos mä oon nauranu ihan eriä, kuin mikä ajatus oli, mut what the hell...) Get it? Lex Luthor, Teräsmiehen arkki-vihollinen.
Esimerkki 2
Aihe sotakorvaukset, Marshall-apu ja se, että Ruotsi otti sen vastaan. Esittää ohjaavansa peruuttavaa kuorma-autoa peremmälle piip-piip-äänellä ja toteaa lopuksi, että "...nu kan vi gå och köpa förstärkare." Marshall-vahvistimet.
No comments:
Post a Comment