Joku...

"Olispa mulla Joku, joka järjestäis mulle romanttisen weekend loman Pariisiin."
"Olispa ihanaa aamulla ulos ikkunasta katsoessaan nähdä Jonkun tampanneen mulle uuteen lumeen rakkaudentunnustuksen."
"Olispa Joku, jonka vierestä sais herätä aamuisin ja laittaa sunnuntaina aamiaista."
"Olispa Joku, joka rakastais mua."

Kyse on klassisesti ihmisen kaipauksesta toisen luo ja toivosta, että voisi tulla Joku, joka muuttaa asiat paremmaksi. Tiedän, etten todellakaan ole ainoa, joka on noin joskus tuntenut, mutta omalla kohdallani eräs ihminen muutti tuon kaiken.

Tapasin muutama vuosi sitten työpaikallani miehen, joka oli juuri tullut taloon. Työni puolesta olin mukana perehdyttämässä kyseistä ihmistä ja näin ollen olimme toistemme kanssa tekemisissä. Eräänä päivänä, muutama viikkoa ensitapaamisen jälkeen, mies tuli työhuoneeseeni naama täysin erinäköisenä kuin yleensä ja lopulta sai kohteliaasti kerrottua, mitä oli minusta mieltä ja sitten kysyttyä, jos lähtisin hänen seurakseen katsomaan David Copperfieldia viikonloppuna. Olin luonnollisesti imarreltu, mutta jouduin harmikseen kertomaan eläväni onnellisesti (itsepetos, paras petos) avoliitossa. Asia oli sillä selvä ja meidän välit pysyi oikein hyvinä, vaikka ei perehdytyksen loputtua oltu enää kauheesti tekemisissä.

Noin vuosi tuon tapauksen jälkeen olin viettämässä firman pikkujouluja muutamien työkaveriporukalla, johon tuo mies myös lukeutui. Jatkettuamme juhlintaa paikalliseen yökerhoon, päädyin juttusille tämän kyseisen henkilön kanssa. Tiesin olevani muuttamassa pois kyseiseltä paikkakunnalta ja minut valtasi tarve kertoa hänelle, miten otettu olin ollut hänen silloisesta tarjouksestaan ja että muistan sitä lämmöllä. Vastineena tähän hän kertoi tarjouksen olevan voimassa ja että voin koska vain, vaikka vuosien päästä, soittaa hänelle ja hän järjestää meidät katsomaan Copperfieldiä mihin maailman kolkkaan tahansa. Minä nauroin sydämellisesti ja ilta jatkui mukavissa merkeissä.

Muutaman päivän päästä puhelimeeni saapui viesti tuntemattomasta numerosta, joka osoittautui olemaan tämä kyseinen henkilö. Vaikka osasin jo aavistaa mitä oli tulossa, ei mikään olisi voinut valmistaa minua viestiä seurannutta puhelua varten. Viimeisten muutaman päivän ajan mies oli ajatellut minua lakkaamatta ja hän tunsi olevansa pakotettu soittamaan ja kertomaan tunteistaan minulle. Sanankäänteet ja rakkaudentunnustukset olivat kauneimmat, mitä olin koskaan aikaisemmin kuullut ja hänen jo vuoden roihunneet tunteensa olivat varmasti aidot. Minä olin hänelle Se Erityinen Ihminen ja romantikkona mies kertoi tekevänsä mitä vain ja hakevansa vaikka kuun taivaalta minua varten. Tätä hän vakuutti vielä senkin jälkeen, kun olin kertonut oman kantani ja joutunut murtamaan hänen unelmansa lopullisesti.

Kävelin vessaan ja seisoin katsomassa itseäni peilistä. Nyt tuli se Joku, se mitä kaikki nämä vuodet oli haikeissa lauseissa pyydetty. Mutta se Joku ei ollut Hän. Tunsin kuinka vapautumisen ja elinvoiman tunne täytti koko vartaloni sormenpäihin saakka viimein sisäistäessäni, että minä en ole passiivinen tekijä omassa elämässäni. Joku ei voi tulla tekemään minua onnelliseksi, jos minulla ei ole tarpeeksi tai oikeanlaisia tunteita häntä kohtaan. Minä päätän ja minä elän omien tunteideni mukaan. Samaan aikaan olin äärimmäisen kiitollinen siitä, että tämä mies oli todistanut todeksi sen, minkä olin jo luullut elämän todistaneen valheeksi: Että on olemassa ihmisiä, jotka tuntevat noin vahvasti toista kohtaan ja jotka ovat valmiita sen kertomaan ja todistamaan. Minä olin jo muuttumassa kyynikoksi, mutta tämä ihminen pelasti minut. Myöhemmin kerroin tämän kaiken kyseiselle henkilölle, joka ei liikutukseltaan ensin osannut vastata. Mieltäni lämmitti sittemmin kuulla, että minun tapaukseni ei ollut kumonnut hänen uskoaan siihen, että vielä tulee ihminen, joka vastaa hänen tunteisiinsa. Ja minä tiedän, että tuo nainen tulee tuntemaan olevansa maailman onnekkain ihminen sen miehen saatuaan.