Nyt se viimein tuli - sade ja harmaa päivä. Ihanaa, ehkä tää siitepölytilanne nyt viimein ees vähän helpottaa. Viime raportista poiketen se kyllä sittenkin oli allergia eikä flunssa. Mulla ei vaan koskaan oo ollu mitään kovin tuntuvia siitepölyoireita, vaikka se suureksi yllätyksekseni jo useampi vuosi sitten muiden testien yhteydessä todettiin: "...Niin, ja sittenhän sulla on paha koivuallergia - mutta senhän sä tietenkin jo tiesitkin!" Sainpahan selityksen uupumukselle ja väsymykselle. Aikaisempi diagnoosi oli laiskuus.
Hmm... Mulla ei itse asiassa oo nyt kummempaa kommentoitavaa. Meen tästä alakertaan laittamaan kahvia tulemaan, lisään sitä maitokupilliseen ja meen tohon portaalle hengittämään. Hengittäminen on kyllä yks maailman hienoimpia asioita. Ihmisten pitäis kiinnittää siihen huomiota useammin. Ehkä sillon me koettais suurempaa yhteenkuuluvuutta luontoon ja lopetettais tän pallon tuhoaminen. Mieti, että meidät ympäröi ihan koko ajan läpinäkyvä väritön kaasu, jota me hengitetään sisään ja jota ilman me ei selvitä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Voi vitsi. Mulle tuli tosi kiva mieli sun kirjoituksesta. Tää oli jotenkin niin keväisen kuuloista :).
Toivottavasti siitepölyallergiat vähän helpottaa nyt kun sataa. Ja totta, hengittäminen on oikeasti niin hieno asia. Pitäis ehkä enemmänkin aina keskittyä siihen.
Kävin eilen fiilistelemässä kevättä mun lähipuistossa ja oli ihanaa kun hengittäessä nenään tuli ihana keväinen ja vähän merinen (onkohan toi edes oikea sana...)tuoksu.
:)
Ihana kuulla, et tuli kiva mieli. Se on oikeesti yks ylempi tarkoitus: että on oikeesti kiva mieli ja hyvä olla. Ja toiselle sen antaminen on mielettömän palkitsevaa. What goes around, comes around. Vitsi, mä oon kans yks klisee...;)
Täällä hyväksytään kaikki kuvailut oikeellisuudesta piittaamatta. :)
Teenpä vastavierailun :)
Meikäläisellä on pieni niiskutus ympäri vuoden. Toisaalta en sitten koskaan sairastu flunssaankaan. Allergiatestit tehtiin joskus ollessani pikkupoika, mutta eipä niistä mitään selvinnyt.
Tervetuloa meille, Anada! Saa käydä toistekin. :)
Niin, tästä vois alkaa syvemmänkin pohdinnan siitä, että onko parempi, että kärsii koko ajan ja vähän, vai kerralla enemmän. Nuorena oltiin bestiksen kanssa kovia Don Huonot-faneja ja sillon meillä oli useaan otteeseen pitkiäkin keskusteluja ja jopa väittelyjä Hyvää yötä ja huomenta-kappaleen säkeestä: "Turha pelätä laukausta, sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa." Mutta se siitä tällä kertaa...
Post a Comment