Kiertokirjekirous

Mulla on yks tuttu, jota en oikeesti tunne. Tapasin hänet kerran Arlandan lentokentällä ja he lankonsa kanssa antoivat super-kiltteyttään mulle kyydin hela vägen yhteen Tukholman ulkopuolella sijaitsevaan kaupunkiin kämppis-ystäväni kotiovelle asti. Se oli niiden matkan varrella. Annoin ko henkilölle yhteystietoni, että tarjoan kahvit, jos sattuu joskus mun kotikulmille. Me ei kuitenkaan olla oltu missään tekemisissä, muuten kuin että oon päässyt hänen kiertokirjelistalleen, eli meilboxi täyttyy aikas usein mitä ihmeellisimmistä fwd-vitseistä. Siis en mä valita: delete-nappi on tietopaikassa ja musta on vaan hienoa, että hän todennäkösesti saa jotain kiksejä siitä, että on yksi nimi lisää siellä vastaanottajana.

Noita kuitenkin välillä sadatellessani oon tullut siihen tulokseen, että tää henkilö taitaa olla aika riippuvainen kiertokirjeiden kierrättämisistä, koska ei kai kukaan voi luulla, että vastaanottaja viitsii lukea 15 peräkkäin lähetettyä meiliä Fwd:-alkuisella aiheella? Ja siitä on edelleen tullut mieleen, että kuinkahan moni tuntee kouraisun sydämessään, kun taas kerran vastaanottaa jonkun kiertoamuletin, joka toteutuu vain jos "lähetät tämän seuraavan viiden minuutin sisällä vähintään seitsemälle ystävällesi ja henkilölle, joka sinulle tämän lähetti"? Kukaanhan ei tietenkään tunnusta, että uskois noihin höpötyksiin, mutta entä sitten, jos sulla on vaikka joku ihastus ja ehkä tapaat sen viikonloppuna - eihän sitä riskiä voi ottaa, että homma menis puihin vaan jonkun kirjeketjun jatkamatta jättämisen takia ja "ei kai pikku lisä-onnesta mitään haittaakaan ole"! Itse lähetän kirjeitä eteenpäin enää hyvin harvoin ja uskon, että ystäväni eivät siitä ota herneitä neniinsä, jos meidän ystävyys jää vaille nalle puh-ystävyydentunnustus-vahvistusta. En mä missään nimessä sano, että kiertokirjeet on aina huono juttu, liika vaan on niin liikaa. Mutta kyllä mun tästä kaikesta huolimatta täytyy tunnustaa, että jollain tavalla melkeen joka kerta tekis mieli laittaa (vahinko) eteenpäin.

Muuttopuuhissa mennyt edelleen tämäkin viikko. On kyllä jo kova kaipuu takaisin koti-Helsinkiin, mutta kivaahan tää vaan on, kun kerrankin on mahdollisuus ja saa olla avuksi. Oon tässä pari päivää päivitellyt miten järkyttävän paljon tavaraa ihminen voi kerätä matkan varrella. Ja mitä suuremmat tilat, sitä enemmän tulee säästettyä. Sain juuri tehtyä omassa kämpässäni suursiivouksen, mut taidan tehdä palattuani vielä toisen, että varmasti tuli kaikki turha laitettua pois.

Katos, taas tipahti meili luukusta...