Wednesday, October 25, 2006

Syli täynnä rakkautta

Pikkumies seisoi äsken tomerasti vieressäni (duh, mun yksiössä on aina vieressä) hakien huomiota päättäväisesti äännellen. Yleensä tuo tarkoittaa a) anna herkkuja, b) leikitään NYT tai c) mulla on maha sekaisin. Laskeuduin alas houkuttelemaan leikkiin, mutta ei. Ilme ei ollut kärsivä, joten kipu ei ollut kyseessä. Nostin sohvalle, että pääsee kaivautumaan tyynyjen alle lämpimään, mutta hyppäsi pois. Hetken päästä ääni kuului taas ja kun katsoin alas ilme oli entistä anovampi, ja viimein ymmärsin: Syliin! En tiedä mistä tuulee, mutta nyt oli kova halipula ja koira on maannyt jo kauan löysänä sylissäni, minun tietokoneen äärellä seisten. Pian sille tulee kuuma ja haluaa taas alas, mutta juuri nyt tunnen olevani kaikista tärkein, jonkun tuki ja turva, paras lohduttaja, ainutlaatuinen ja ainoa. Ihana tunne.

Suhteellisen usein kuulee kadulla tapaamilta ihmisiltä kommentin "joo, mut noihan on mielettömän kalliita". He eivät kuitenkaan voi kuvitella kaikkea sitä, mitä tuollanen pakkaus antaa. Vaikutus tunnemaailmaan ja mielialaan on uskomattoman arvokas ja painii ihan eri luokassa materialistisiin asioihin verrattuna. Kaikkea ei voi mitata rahassa.

Joskus olisi tässä hektisessä, työorientoituneessa maailmassa hyvä laittaa enemmän arvoa ajalle. Kaikkea ei esimerkiksi tarvitse välttämättä tehdä itse, vaan omaa aikaa voi hankkia vaikka erilaisten palveluiden ostamisen kautta. Asioiden tekeminen sen takia, että niin kuuluu tehdä, on mun mielestä kyseenalaistamisen arvoista, mutta silti monet elävät ulkoisten odotusten mukaisesti. Vasta-argumenttina voisi kuitenkin esittää, että toisten toiveiden täyttäminenkin voi antaa ihmiselle itselleen jotain suurta... Nyt lähti ajatus lentämään vanhoissa uomissa ja tämä pohdinta jääköön jokaisen itse jatkettavaksi. Pointti kuitenkin, että sen mitä tehdään pitää antaa myös itselle hyvää oloa.

Sisäpihan isojen koivujen lehdet on täysin keltaiset ja osa on tuulen mukana lentänyt maahan, luoden keltaisen maton asvaltin päälle. Tuuli on kylmä ja armoton, mutta näkymä ikkunan läpi kaunis. Syksy on ehkä paras vuodenaika.

2 comments:

Anonymous said...

Hej vännen!

Nu tillhör jag oxå bloggarnas skara. Du hittar mig på www.bloggen.fi. Användarnamn är Willemo.

Hoppas du mår bra, många kramar!!!

Frida said...

Har saknat dig, kära vän!

Allt bra, fast en när och kär gammal familjemedlem avled en vecka sen. Allt har sin tid... men jag saknar honom.

Ska definitivt kolla din blogg och hänga med i fortsättningen!

Kramar!!