Olen viimeiset pari päivää yrittäny saada YouTubesta teille yhden ihanan klipin, mutta ei vaan mitenkään tuu perille tällä kertaa. Oisko syy sitten just tässä uudessa Bloggerin beta-versiossa.
Tänään oli viimeinen työhaastattelu ja se meni myös hienosti. Olen onnistunut olemaan aidosti oma itseni kaikkien haastattelijoiden kanssa, joten psykologisissa testeissä tuskin ilmenee heille mitään yllättävää. Ilokseni kuulin saaneen vanhan työnantajani kiinni ja lähtöni jälkeen saamieni kiitosten perusteella tiedän hänen suositelleen minua ylistyssanoin. Nyt on kaikki tehty mitä tehtävissä on. Pidetään peukkuja. Äitillä on kuulemma jo peukalot krampissa.
Nyt seuraa sitten mainos:
Ostin eilen kuukupin ja voin nyt todeta olevani siihen täysin ihastunut! Lisätietoa tuotteesta, käytöstä ja eri malleista löytyy epäkaupalliselta Kuukuppikunnan nettisivulta. Minun valitsemani tuote on kuvan näköinen The Moon Cup, silikoninen pikkukippo, joka nyt ottaa talteen elimistöstä kuukautisten aikaan poistuvat aineet siististi, huomaamattomasti ja puhtaasti. (Kupissa kiinni oleva "antenni" leikataan sopivan mittaiseksi.) Aamulla oikein huomasin, kuinka koko elimistöni huusi hurraata ja kiitti päätä hyvästä valinnasta. Siteiden ja tamponien käytössä vuosikausien ajan kokemani sijaan en huomaa kupin haittaavan mitenkään ja limakalvoni voivat hyvin. Lisäksi kuukuppi on käytössä edullinen ja ekologinen vaihtoehto. Suosittelen siis sydämellisesti näin vajaan vuorokauden käyttäneenä.
Viimeiset päivät olen ollut jotenkin semi-masentunut varmastikin työnhakuprosessin takia. Pelkään, etten saa työtä nyt kun sitä niin todellisesti haluaisin ja koen tarvitsevani. Vapaarouvan elämä saa pikku hiljaa riittää. Haluan haasteita ja uusia ympyröitä, tehdä jotain tarpeellistä ja oppia uutta. Haluan arkirutiinia, joka tekee minut tehokkaaksi. Moni vapaudesta uneksiva ei tiedä, että pitkän aikaa ilman vastuuta oleminen tekee ihmisen passiiviseksi. Eräskin työttömänä ollut ystäväni on nyt työelämään siirryttyään voivotellut miksei työttömänä ollessaan nauttinut ja tehnyt kaikkea mitä ei töissä ollessaan ehdi. Mutta sitä se teettää. Usko tai älä.
Loppuviikon aion kuitenkin nauttia täysin siemauksin siinä toivossa, että mulla jo pian on arkirutiinia ihan tarpeeksi. Huomenna ystävien kanssa jo kauan peräänkuuluttamalleni viinilliselle lounaalle (kaikki siis vapaalla!) ja lauantaina tehdään jotain kivaa, suunnitellaan häitä tai muuta ihanaa. Ja varmaan juodaan myös viiniä.
Thursday, October 19, 2006
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Moro! Mullakin kramppaa jo... Peukut siis ;) Aika poppig muuten se Bo Kaspersin uusi levy. En ole vielä ehtinyt kuuntelemalla kuunnella, enemmänkin vain taustalla, mutta kaipasin vähän jazzahtavampaa soundia. Miss u darling!
Elvenroot:
Erittäin hienoa vastarintatoimintaa. ;)
Kiitos kramppaamisesta, Snake W.!
On kyl erilainen ja avautu mulle vasta parin kuuntelun jälkeen. Muhun iskee parhaiten En dag att bli kär på ja En man du tyckte om.
Mut oikeestaan, mitä sitä samaa tekee uudestaan vuodesta toiseen - voi fanit kuunnella niitä vanhojakin... niinku tavallaan. Mut tiedän hyvin mitä tarkotat. Harkitsin tossa Hulluilla Päivillä ostavani kaikkia BKO:n jazzimpia pre-Hittills levyjä, mut sit iski saituus. Siinähän ois itselle uusia kappaleita kuitenkin vaikka kuinka.
Bo&co tulee muuten (Suomen :P) itsenäisyyspäivänä Tavastialle.
Mullakin sua! Nähdään pian!
(On muuten välillä tosi vaikeita nää word verificationit!)
Post a Comment