Karman kosiskelua

Lähetin juuri sähköpostia ihmiselle, jota en tunne. Olenko täysin seonnut päästäni?

Iltapäivällä kollegani pyysi minut työpäivän päätteeksi lasilliselle paikkaan, johon monet työläiset menevät huuhtomaan menneen viikon jäänteet tuopin tai viinilasin sisällön avulla pois. Olen iloinen, että menin, koska kotiin saavuttuani olin täynnä energiaa. Pitkästä aikaa laitoin musiikin kovalle ja fiilistelin viime viikon keikkaa, aloitellen samalla kodin siivoamista. Ajatukseni lipuivat samoihin tunnelmiin, alkuillan tapahtumiin, Tavastian pahaan punaviiniin, intensiiviseen huumavaan tunteeseen eturivissä ja sitä rataa mieleeni tuli tapaamani miellyttävä, mielenkiintoinen mies. Hymähdin ja jatkoin siivoamista, kunnes hetken päästä silmiini osuivat viikon koskemattomasta lehtipinon välistä tutut kasvot.

Yhteensattuma pysäytti minut hymyilemään ja koin vahvasti, että minun oli laitettava hyvä kiertämään. Niinpä kerroin kaiken yllä olevan hänelle ja toivotin hyvää jatkoa. Vaikka mies oli kaiken lisäksi erittäin komea, tämä ei ollut mikään ihastus-kontakti-viritelmä. Hyvän pitää antaa kiertää ja se toteutuu vain, jos minä (lue: jokainen meistä) teen asialle jotain. Tiedän, että olen näissä tunteiden kertomisissa tavallista avoimempi, mutta uskon siihen, että positiivisuus voi moninkertaistua kauniit ajatukset jakamalla. Jos joku haluaa esim tässä tapauksessa tulkita toimintani pokausyritykseksi, niin mikäs siinä. Tärkeintä ovat minun motiivini ja hyvä olo siitä, että jaoin sen tuntemattoman kanssa. Edellyttäen, että kirjeeni menee oikeaan osoitteeseen.

Joskus mieleeni tulee ajatus, että karma on minulle pystyssä, mutta se pohdinta muuttaa nopeasti suuntaansa: Mitä kaikkea olenkaan jo saanut? En keksi yhtään asiaa, josta voisin tällä hetkellä olla katkera. Kuolemakin on vain surullista, eikä ihmisen kaipaaminen tai hetkittäinen pelko tee minusta onnetonta. Olen terve, olen rakastettu, olen turvassa. On paljon asioita aivan lähimenneisyydessä, jotka ovat menneet haluamallani tavalla. Todennäköisyyksiä , jotka olen voittanut. Kasvaimia, jotka olivatkin hyvälaatuisia. Käsiä, jotka toimivat. Töitä, joihin saan paneutua joka päivä. Kuolemia, jotka tulivat nopeasti ja kivutta. Joku voisi sanoa, että näillä ei ole mitään tekemistä minun tekemisieni kanssa, eikä välttämättä olekaan. Mutta entä jos on? Mitä minulla on menetettävää? Ainakin antamani "hyvä" voi olla jollekin parasta. Ehkä joku kokee jonkun minun tiedostaen tai tiedostamatta tekemän asian olevan hänen elämänsä hyvää karmaa.