All Deine harte Arbeit wird sich bald auszahlen

..., sano saksalais-kiinalainen onnenkeksi mulle kesän alussa. Tänään tuntu kyllä todella siltä, että oon tehny jotain oikein, jotta oon saanu näin ihanan työpaikan. Koputetaan puuta, ettei pian tiputtas korkeelta ja kovaa, mutta mä oikeesti odotan innolla, että pääsen sinne taas. Ei vois olla parempi fiilis. Monenko työpaikalla on tarjolla hunajameloninviipaleita, ihan vaan jos sattuis hiukoon?

Valontuoja-tilanne selvis eilen, kun mä lopulta sain itseni kertomaan sille mun tunteista. Kylläkin pelkurimaisesti tekstiviestillä tapaamisen jälkeen, mut silti. Vastaus oli se minkä jo tiesin, eli että hän ei voi vastata mun tunteisiin, mutta haluaa kuitenkin edelleen olla mun ystävä, jos se vaan on mulle ok. Ja sitähän se on mitä suurimmassa määrin. Me ollaan siirrytty uudelle ystävyystasolle tässä viime viikkoina, mikä lisäs mun pelkoa sen menettämisestä ja samalla tarvetta kertoa totuus. Nyt on kaikki voi olla jopa paremmin kuin ennen - mulla ei oo enää mitään salattavaa. Uusi aika voi alkaa.

Eipä täs sitten kauheesti muuta. Nyt saa alkaa ihan oikeesti katsomaan omaa asuntoa. Taidanpa heti puikahtaa Etuovelle. Moikka!

Det enda som är säkert

Elämän ainoa varma asia paljasti jälleen kalpeat kasvonsa noin viikko sitten yön sinisen hetken tietämillä, kun isoisäni siirtyi "ajasta ikuisuuteen", niinkuin asia kauniisti paikallislehdessä ilmaistiin. Kuolema ei tullut liian aikaisin, mutta kuitenkin odotettua nopeammin. Ehdin paikalle ajoissa ja tapasin hänet muutaman kerran ennen lähtöään. Hän ei voinut puhua, mutta tiedän hänen kuulleen ja tunteneen.

Uutisen jälkeinen päällimmäinen tunne oli huojennus, mutta sieluni täyttää haikeus ihmisen perään, jonka olisin halunnut tuntea paremmin. Kuin muidenkin menettämieni ihmisten kohdalla, tälläkin kertaa surun syvimmän pohjan vei uni hänestä, jossa näin onnellisen, terveen ihmisen, joka kertoi minulle lohdullisia asioita. Noissa unissa haluan aina pitää kaikkine voimineni kiinni, niin että toinen ei pääse lähtemään, mutta seesteinen henkilö vain on, rauhallisesti, kertoo myötätuntoisesti ettei voi jäädä ja että kaikki on hyvin, ja lopulta voimani hiljalleen katoavat. Tein kaikkeni.

Kotikaupungissani ollessani sain viikon alkupuolella tietää, että minut on todettu vahvimmaksi kandidaatiksi hakemaani tehtävään. Nimet laitetaan papereihin heti ensi viikon alussa ja aloittanen työni viimeistään seuraavan viikon maanantaina.

Isoisäni olisi minusta hyvin ylpeä.