Meillä oli oikein mukava viikonloppu saaristossa ystävien ja kylänmiehien (Konsultin sulhasen kaverit) kanssa. Nautittiin hyvästä ruoasta ja juomasta sekä pelattiin ulkona ja sisällä. Muutamien henkilöiden humalatilakäytös tuli yllätyksenä, mutta sitä hämmentävämpänä koin jälkeenpäin omat tuntemukseni.
Viikonloppuna liu'uin ajoittain ah niin helposti siihen tuttuun rooliin, jonka kuitenkin nykyään koen kuuluvan menneeseen elämääni. Vanha rooli on tietyllä tavalla tuttu ja turvallinen, koska tiedän millainen silloin olen ja miten se hahmo reagoi eri asioihin. Ongelma on vain se, että oikea minä ei enää ole sama kuin ennen. Muutos itsessä ei kuitenkaan ole ehtinyt vielä juurtumaan tarpeeksi syvälle, että vanhat mallit eivät alkoholin vaikutuksesta juhlimispuitteissa sitä alleen jyräisi. No, oppiminen tapahtuu hetki kerrallaan ja kärsivällisesti.
Tänään olen menossa kampaajalle. Saa nähdä mitä tulee... Illalla mennään Koiranystäväni kanssa elokuviin ja huomenillalla tapaan toivottavasti taas Valontuojan. Torstaina sitten lähden kotikaupunkiini Pohjanmaalle nauttimaan perheviikonlopusta pitkästä aikaa koko porukalla, kun sisko on palannut Saksasta. Veljellä on kakskymppiset perjantaina ja pitäis keksiä jotain kivaa ja yllättävää lahjaa. Kiva kiva.
Tuesday, September 05, 2006
Friday, September 01, 2006
Menossa
Keitin tänään pari kananmunaa ja äsken kaataessani pois vedet tajusin, että viimeksi muutama päivä sitten munia keittäessäni, olin laittanut suolaa veteen... Elämä on täynnä tuollaisia pieniä hilpeitä huomioita. Pidäthän silmät auki?
Nyt lähtö huvilalle. Kaikki hoidettu, pakattu ja vähän jännittää. Vieroitusoireita tulossa, kun en näe Valontuojaa muutamaan päivään. No, hyvä opetella jo tässä vaiheessa.
Ikävän tunne on kummallinen, kun sitä ei ole useaan vuoteen kokenut tällä tavalla - samaan aikaan raastava ja onnellinen. Ehkä ikävöiminen on yksi onnellisuuden mittari suhteessa. Jos suhde on onneton, et ikävöi samalla tavalla. Toisaalta nytkin minä ikävöin, vaikka mitään suhdetta ei ole. Tätä pitää pohtia lisää joskus myöhemmin. Nyt on jo kiire.
Nyt lähtö huvilalle. Kaikki hoidettu, pakattu ja vähän jännittää. Vieroitusoireita tulossa, kun en näe Valontuojaa muutamaan päivään. No, hyvä opetella jo tässä vaiheessa.
Ikävän tunne on kummallinen, kun sitä ei ole useaan vuoteen kokenut tällä tavalla - samaan aikaan raastava ja onnellinen. Ehkä ikävöiminen on yksi onnellisuuden mittari suhteessa. Jos suhde on onneton, et ikävöi samalla tavalla. Toisaalta nytkin minä ikävöin, vaikka mitään suhdetta ei ole. Tätä pitää pohtia lisää joskus myöhemmin. Nyt on jo kiire.
Subscribe to:
Posts (Atom)